sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Viikonloppu

taas yksi viikonloppu takana ja huomenna jälleen töiden pariin. Onneksi töissä on tällä hetkellä todella kiire, eipä ehdi uppoutumaan omiin ajatuksiinsa.

Viikonloppu on ollut yhtä kidutusta, koska olen saanut huomata että kilpparilääkitys ei ole vieläkään aivan ajan tasalla, sydän hakkaa kuin vimmattu, silmät punoittaa kuin pahimmankin krapulan jäljiltä ja on kuuma todella kuuma(minä joka palelen aina).

Saan verikokeiden tulokset vasta 3.11. joten joudun vielä kärvistelemään oireiden kanssa.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Yksi askel eteenpäin

Otin tänään ison askeleen eteenpäin ja kohti mielenrauhaa.

Varasin ensimmäisen ajan lapsettomuus klinikalle, kävin esitutkimuksessa yksinja sain vastauksia moniin kysymyksiin.

Ensikäyntiin kuului lääkärin haastattelu, jossa käytiin läpi hoitohistoriaa ja tutkimuksia. Samalla lääkäri mysö ultrasi kohdun. Kaiken kaikkiaan aikaa meni tunti ja lompakko tyhjeni noin 135 euroa.

Kuten etukäteen tiesinkin ei mitään hoitoja voida tehdä ennen kuin kilppariarvot on kohdillaan. Lääkäri oli hieman huolestunut endometrioosista, koska kohdun limakalvot olivat hyvin ohuet ja herkät. Muuten kaikki oli kunnossa ja munasarjat ovat aktiiviset (voin siis huokaista helpotuksesta).

Tässä vaiheessa sain meliane pillerit ehkäisyyn, annos noin 2,5 kuukaudeksi. Tällä siirretään kuukautisia ja annetaan kohdun limakalvojen huokaista hetkeksi. Jospa tällä saataisiin endo rauhoittumaan.

Sitten odotellaan että kilpparilääkitys saadaan kuntoon, ja sen älkeen voin soittaa itselleni reseptin hormonihoitoa varten, hormoneilla tehostetaan ovulointia joka toinen kuukausi. Hoito tehdään joka toinen kuukausi koska lääkkeillä on kaksoisraskaus vaara, mikä ei minun terveydelle olisi hyvä ratkaisu.

Tuntuu että pitkästä aikaa sain vastauksia lääkäriltä joka ymmärsi murheeni kokonaisuutena, eikä vain yhdeltä osa-alueelta, en esimerkiksi tiennyt että Basedowin-tauti tuo suuremman keskeytimisvaaran ja tämän takia raskautta tulee seurata tarkempaan. Mutta nyt vain odotellaan seuraavia kilppari arvoja, onneksi olin tänään verikokeissa joten tulokset on luvassa 3.11.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Lapsettomuuden monet kasvot

Kun mieheni kanssa päätimme, että perheeseemme mahtuu vielä yksi perheenjäsen sanoi mieheni minulle että "vauva olisi paras joululahja minkä voisin hänelle antaa". Nyt vain tuntuu, että kaikki tämä on pahaa unta, joka ei tunnu loppuvan.

Tiedän että kumpikaan meistä ei sitten lopulta osannut ollenkaan aavistaa minkälaisen prosessin otimme harteillemme. Vaikka miehelle tämä ei ehkä olekkaan niin tunteiden vuoristorataa ja hän ei aiheesta puhu kuin muutaman siiderin jälkeen, tiedän että syvällä sisällä olemme molemmat surullisia asioiden saamasta käänteestä. Kaikki lasta yrittäneet ovat varmaan sanoneet että jos lapsia ei tule niin niitä ei sitten tule", mutta kun on antanut itselleen luvan ajatella "ME voisimme olla isä ja äiti - perhe", tuntuu ajatus luovuttamisesta katkeralta.

Vaikka olemme pättäneet että emme rupea lapsettomuustutkimuksiin, tuntuu ajatus tutkimusten tekemättä jättämisestä luovuttamiselta. Olen jo katsellut tutkimusten hintoja kauhistuneena ja päättänyt, että ainakin toistaiseksi odotellaan.


Kierrän ympyrää

Vuosi on taas pyörähtänyt siihen kohtaan että ensi vuoden työkalentereiden tilaaminen on ajankohtaista. Se pirun kalenteri...

Lapsettomuuden myötä kalententerista on tullut toiseksi paras kaveri. Ennen sitä seurattiin kuukautiskiertoa, nyt seurataan ovulaatiopäivää toivoen parasta, seuraavaksi pettymys kuukautisten alkuu neljä viikkoa, kuusi viikkoa kilppari verikokeet ja siitä viikko läärin soittoaika verikokeiden tuloksista. Huoh! Tätä periodia on menty nyt vuosi. Joka kerta pettymys, aina ne kuukautiset alkavat ajallaan ja verikokeiden tulokset on vielä kaukana ihanteesta.

Tässä kierrossa voin olla tyytyväinen, että pitkästä aikaa ovuloin, koska ilmeisesti kilpparin vajaatoiminnan takia muutama on jäänyt väliin. Mutta kuten odottaa voi, alkoi viime kuukautiset selkäkipuineen ihan ajallaan. No seuraava etappi 21.10 verikokeet, jokohan oltaisiin lähempänä ihannearvoja.

Kun kalenteri täyttyy ja vuosi lähennee loppuaan voin taas ilmeisesti todeta että perheeseemme ei tänäkään vuonna tule lisäystä.