Hormoonit

Posti toi vihdoin tällä viikolla reseptin Femarn:n hormonilääkkeestä. Nyt on ajatukset ravanneet hurjaa vauhtia eri suuntin, mitä jos hormooni ei auta tai saan hirveitä sivuoireita, tai mitä jos se toimiikin.

Jotenkin ajatus siitä että kolme vuotta reippaasti on takana ja nyt vasta saisimme kolmeksi  kuukaudeksi apuja ja jos se ei nyt sitten toimikkaan niin tämä olisi sitten tässä. Olisimme lopulta tilastoissa lapsettomia....

Hmm.. tottakai sitä tuntuu turvallisemmalta olla yrittämättä ja toivoa että josko kuitenkin onnistumme luomusti. Ajatus hormonihoidosta tuntuu luovuttamiselta ja asian siirtämistä ns. Saattohoito asteelle. Kestäisinkö kuitenkaan ajatusta että tämä oli tässä ja mitäs haaveilitte.

vuosi vaihtui ja vuoden vanhempi

Kuukausi vuotta 2015 takana ja ikääkin on tullut mittariin lisää.

Tuntuu järjettömältä että koska mieheni ei suostu lapsettomuustutkimuksiin ei myöskään minulla ole mahdollisuutta päästä niihin käsiksi, haluaisin tietää mikä minussa on vikana ja voisinko tehdä joitakin asioita toisin. Neuvolassa oltiin hyvin ymmärtäväisiä raskaussuunnitelmille ja luvattiin auttaa heti kun saadaan positiivinen tulos. Mutta nyt kun kaikki tuntuu kaatuvan olemme jääneet yksin.

Kaipaisin yksinkertaisia neuvoja mitä voisin tehdä toisin, enkä vain hukkuisi Internetin tietotulvaan. En varmasti ole yksin asioiden kanssa, mutta Internetin keskustelupalstoilla pyörii välillä mitä erikoisempia ehdotuksia raskautumisen edistämiseksi.

Olen toki syönyt foolihappo lisää, liikkunut ja syönyt terveellisemmin, sekä vähentänyt alkoholin käyttöä jne... mutta mitä vielä voisi tehdä. Ideat tuntuvat loppuvan samoin kuin tiimalasin hiekka valuu entistä nopeammin.

Viikonloppuna silmiini pisti lehtileike lapsettomuudesta, 60% raskautuu ensimmäisen vuoden aikana ja 90% kolmen vuoden aikana. Eli siis me kuulumme siihen epätoivoisten 10% joukkoon.