Itku meinasi tulla tänään kun ensimmäiset joulukortit tupsahtivat postilaatikosta, voi miksi...
On tietenkin mukavaa, että joku vielä kortteja viitsii edes lähettää, mutta miksi pitää lähettää kortteja niistä perheen pienimmistä juuri meille. Postin joukossa pilkisti kortti mieheni serkun esikoisesta, joka ilmeisesti on nyt noin kuukauden vanha. Oli kuin olisi saanut iskun suoraan palleaan.
Katsoin joulukortit pikaisesti läpi ja nyt pino kortteja lojuu keittiönpöydällä kuvat väärinpäin, voi miksi... olen toisaalta onnellinen ja toisaalta niin pirun kateellinen ja katkera.
Toivottavasti tänä vuonna posti jakaisi joulukortit tehokkaasti muutamassa päivässä tai toivottavasti kukaan muu ei ole keksinyt lähettää meille hienoja perhepotretteja.
Kuinkahan monta purkausta vielä ennen joulua on luvassa.
tiistai 16. joulukuuta 2014
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Hiljaiseloa
Blogi ei ole päivittynyt pitkään aikaan, kiitos työkiireiden. Tai no ehkä totuus on että olen halunnut hetkeksi unohtaa, Joulu lähestyy.
On vaikea piristää itseään kun talvi antaa odottaa itseään ja kaikki päivät tuntuvat tasaisen paksua ja harmailta. syksy on töidenkin kanssa kiivasta aikaa, eikä oma mielen harmaus tunnu parantavan tilannetta yhtään. Sataisi edes lunta, tulisi valkeutta harmauteen.
Tästä joulusta on tulossa erityinen, vietämme todennäköisimmin viimeistä Joulua omassa ensimmäisessä omakotitalossamme. Tunne että tässä paikassa on neljässä vuodessa tapahtunut paljon rakkautta ja paljon asioita joita harva pariskunta kokee koskaan avioliittonsa aikana, tämä talo on vahvistanut meitä ja tehnyt liitostamme vahvemman, nyt on kuitenkin tullut aika luopua ja ottaa seuraava askel. Joten laitoimme talomme viimein myyntiin, olemme jo vuoden pyritelleet ajatusta mielessämme, mutta lopullinen päätös syntyi vihdoin viime lauantaina ja tiistaina myyntisopimus oli allekirjoitettu. Myyntisopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, tunne kotona on ollut odottava ja helpottunut. Tunne siitä että saamme seuraavaksi suunnitella jotain aivan uutta.
Mutta mitä kuuluu muuten, voin kertoa ei mitään. Koska lopetin e-pillereiden käytön kesken kierron, joudun nyt odottamaan kierron tasaantumista, eli mahdollisesti seuraavasta kierrosta voisimme taas yrittää. Joudun siis toteamaan taas yksi vuosi lapsettomana takana.
On vaikea piristää itseään kun talvi antaa odottaa itseään ja kaikki päivät tuntuvat tasaisen paksua ja harmailta. syksy on töidenkin kanssa kiivasta aikaa, eikä oma mielen harmaus tunnu parantavan tilannetta yhtään. Sataisi edes lunta, tulisi valkeutta harmauteen.
Tästä joulusta on tulossa erityinen, vietämme todennäköisimmin viimeistä Joulua omassa ensimmäisessä omakotitalossamme. Tunne että tässä paikassa on neljässä vuodessa tapahtunut paljon rakkautta ja paljon asioita joita harva pariskunta kokee koskaan avioliittonsa aikana, tämä talo on vahvistanut meitä ja tehnyt liitostamme vahvemman, nyt on kuitenkin tullut aika luopua ja ottaa seuraava askel. Joten laitoimme talomme viimein myyntiin, olemme jo vuoden pyritelleet ajatusta mielessämme, mutta lopullinen päätös syntyi vihdoin viime lauantaina ja tiistaina myyntisopimus oli allekirjoitettu. Myyntisopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, tunne kotona on ollut odottava ja helpottunut. Tunne siitä että saamme seuraavaksi suunnitella jotain aivan uutta.
Mutta mitä kuuluu muuten, voin kertoa ei mitään. Koska lopetin e-pillereiden käytön kesken kierron, joudun nyt odottamaan kierron tasaantumista, eli mahdollisesti seuraavasta kierrosta voisimme taas yrittää. Joudun siis toteamaan taas yksi vuosi lapsettomana takana.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Paholaisen keksintö
Kun lapsettomuusklinikalla ehdotettiin e-pillereiden käyttöä kahden kuukauden ajan endometrioosin rauhoittamieksi, tuntui ajatus ihan järkevältä ja pari kuukauttahan menisi nopeasti.
Juu ei, pillereiden popsimista takana reilu viikko ja voin sanoa että pää on sekaisin kuin mummon käkikello. Jo muutaman päivän jälkeen otsaan kasvoi punaiset sarvet, hermot menee kolmessa sekunnissa ja tavarat lentää. Toinen asia mkä hieman hiertää pinnaa on koko ajan jatkunut vuoto.
Olen viimeksi syönyt pillereitä joskus yli kymmenen vuotta sitten, joten olin auttamattomasti unohtanut kaikki sivuvaikutukset, joten on ollut aikamoinen shokki huomata kuinka olen viikossa muuttunut jopa niin paljon että mieskin on asian huomannut, ei siis ole turhaa somessa pyörineet keskustelut e-pillereiden haitoista.
Itse olen huomannut seuraavia sivuoireita
Juu ei, pillereiden popsimista takana reilu viikko ja voin sanoa että pää on sekaisin kuin mummon käkikello. Jo muutaman päivän jälkeen otsaan kasvoi punaiset sarvet, hermot menee kolmessa sekunnissa ja tavarat lentää. Toinen asia mkä hieman hiertää pinnaa on koko ajan jatkunut vuoto.
Olen viimeksi syönyt pillereitä joskus yli kymmenen vuotta sitten, joten olin auttamattomasti unohtanut kaikki sivuvaikutukset, joten on ollut aikamoinen shokki huomata kuinka olen viikossa muuttunut jopa niin paljon että mieskin on asian huomannut, ei siis ole turhaa somessa pyörineet keskustelut e-pillereiden haitoista.
Itse olen huomannut seuraavia sivuoireita
- Mielialan vaihtelut
- Haluttomuus
- Agressiivisuus
- Limakalvojen kuivuminen
- Verinen vuoto
Voikin olla että tämä pillereiden pyärittäminen saa jäädä, koska en yksinkertaisesti jaksa itseäni.
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Viikonloppu
taas yksi viikonloppu takana ja huomenna jälleen töiden pariin. Onneksi töissä on tällä hetkellä todella kiire, eipä ehdi uppoutumaan omiin ajatuksiinsa.
Viikonloppu on ollut yhtä kidutusta, koska olen saanut huomata että kilpparilääkitys ei ole vieläkään aivan ajan tasalla, sydän hakkaa kuin vimmattu, silmät punoittaa kuin pahimmankin krapulan jäljiltä ja on kuuma todella kuuma(minä joka palelen aina).
Saan verikokeiden tulokset vasta 3.11. joten joudun vielä kärvistelemään oireiden kanssa.
Viikonloppu on ollut yhtä kidutusta, koska olen saanut huomata että kilpparilääkitys ei ole vieläkään aivan ajan tasalla, sydän hakkaa kuin vimmattu, silmät punoittaa kuin pahimmankin krapulan jäljiltä ja on kuuma todella kuuma(minä joka palelen aina).
Saan verikokeiden tulokset vasta 3.11. joten joudun vielä kärvistelemään oireiden kanssa.
tiistai 21. lokakuuta 2014
Yksi askel eteenpäin
Otin tänään ison askeleen eteenpäin ja kohti mielenrauhaa.
Varasin ensimmäisen ajan lapsettomuus klinikalle, kävin esitutkimuksessa yksinja sain vastauksia moniin kysymyksiin.
Ensikäyntiin kuului lääkärin haastattelu, jossa käytiin läpi hoitohistoriaa ja tutkimuksia. Samalla lääkäri mysö ultrasi kohdun. Kaiken kaikkiaan aikaa meni tunti ja lompakko tyhjeni noin 135 euroa.
Kuten etukäteen tiesinkin ei mitään hoitoja voida tehdä ennen kuin kilppariarvot on kohdillaan. Lääkäri oli hieman huolestunut endometrioosista, koska kohdun limakalvot olivat hyvin ohuet ja herkät. Muuten kaikki oli kunnossa ja munasarjat ovat aktiiviset (voin siis huokaista helpotuksesta).
Tässä vaiheessa sain meliane pillerit ehkäisyyn, annos noin 2,5 kuukaudeksi. Tällä siirretään kuukautisia ja annetaan kohdun limakalvojen huokaista hetkeksi. Jospa tällä saataisiin endo rauhoittumaan.
Sitten odotellaan että kilpparilääkitys saadaan kuntoon, ja sen älkeen voin soittaa itselleni reseptin hormonihoitoa varten, hormoneilla tehostetaan ovulointia joka toinen kuukausi. Hoito tehdään joka toinen kuukausi koska lääkkeillä on kaksoisraskaus vaara, mikä ei minun terveydelle olisi hyvä ratkaisu.
Tuntuu että pitkästä aikaa sain vastauksia lääkäriltä joka ymmärsi murheeni kokonaisuutena, eikä vain yhdeltä osa-alueelta, en esimerkiksi tiennyt että Basedowin-tauti tuo suuremman keskeytimisvaaran ja tämän takia raskautta tulee seurata tarkempaan. Mutta nyt vain odotellaan seuraavia kilppari arvoja, onneksi olin tänään verikokeissa joten tulokset on luvassa 3.11.
Varasin ensimmäisen ajan lapsettomuus klinikalle, kävin esitutkimuksessa yksinja sain vastauksia moniin kysymyksiin.
Ensikäyntiin kuului lääkärin haastattelu, jossa käytiin läpi hoitohistoriaa ja tutkimuksia. Samalla lääkäri mysö ultrasi kohdun. Kaiken kaikkiaan aikaa meni tunti ja lompakko tyhjeni noin 135 euroa.
Kuten etukäteen tiesinkin ei mitään hoitoja voida tehdä ennen kuin kilppariarvot on kohdillaan. Lääkäri oli hieman huolestunut endometrioosista, koska kohdun limakalvot olivat hyvin ohuet ja herkät. Muuten kaikki oli kunnossa ja munasarjat ovat aktiiviset (voin siis huokaista helpotuksesta).
Tässä vaiheessa sain meliane pillerit ehkäisyyn, annos noin 2,5 kuukaudeksi. Tällä siirretään kuukautisia ja annetaan kohdun limakalvojen huokaista hetkeksi. Jospa tällä saataisiin endo rauhoittumaan.
Sitten odotellaan että kilpparilääkitys saadaan kuntoon, ja sen älkeen voin soittaa itselleni reseptin hormonihoitoa varten, hormoneilla tehostetaan ovulointia joka toinen kuukausi. Hoito tehdään joka toinen kuukausi koska lääkkeillä on kaksoisraskaus vaara, mikä ei minun terveydelle olisi hyvä ratkaisu.
Tuntuu että pitkästä aikaa sain vastauksia lääkäriltä joka ymmärsi murheeni kokonaisuutena, eikä vain yhdeltä osa-alueelta, en esimerkiksi tiennyt että Basedowin-tauti tuo suuremman keskeytimisvaaran ja tämän takia raskautta tulee seurata tarkempaan. Mutta nyt vain odotellaan seuraavia kilppari arvoja, onneksi olin tänään verikokeissa joten tulokset on luvassa 3.11.
maanantai 6. lokakuuta 2014
Lapsettomuuden monet kasvot
Kun mieheni kanssa päätimme, että perheeseemme mahtuu vielä yksi perheenjäsen sanoi mieheni minulle että "vauva olisi paras joululahja minkä voisin hänelle antaa". Nyt vain tuntuu, että kaikki tämä on pahaa unta, joka ei tunnu loppuvan.
Tiedän että kumpikaan meistä ei sitten lopulta osannut ollenkaan aavistaa minkälaisen prosessin otimme harteillemme. Vaikka miehelle tämä ei ehkä olekkaan niin tunteiden vuoristorataa ja hän ei aiheesta puhu kuin muutaman siiderin jälkeen, tiedän että syvällä sisällä olemme molemmat surullisia asioiden saamasta käänteestä. Kaikki lasta yrittäneet ovat varmaan sanoneet että jos lapsia ei tule niin niitä ei sitten tule", mutta kun on antanut itselleen luvan ajatella "ME voisimme olla isä ja äiti - perhe", tuntuu ajatus luovuttamisesta katkeralta.
Vaikka olemme pättäneet että emme rupea lapsettomuustutkimuksiin, tuntuu ajatus tutkimusten tekemättä jättämisestä luovuttamiselta. Olen jo katsellut tutkimusten hintoja kauhistuneena ja päättänyt, että ainakin toistaiseksi odotellaan.
Tiedän että kumpikaan meistä ei sitten lopulta osannut ollenkaan aavistaa minkälaisen prosessin otimme harteillemme. Vaikka miehelle tämä ei ehkä olekkaan niin tunteiden vuoristorataa ja hän ei aiheesta puhu kuin muutaman siiderin jälkeen, tiedän että syvällä sisällä olemme molemmat surullisia asioiden saamasta käänteestä. Kaikki lasta yrittäneet ovat varmaan sanoneet että jos lapsia ei tule niin niitä ei sitten tule", mutta kun on antanut itselleen luvan ajatella "ME voisimme olla isä ja äiti - perhe", tuntuu ajatus luovuttamisesta katkeralta.
Vaikka olemme pättäneet että emme rupea lapsettomuustutkimuksiin, tuntuu ajatus tutkimusten tekemättä jättämisestä luovuttamiselta. Olen jo katsellut tutkimusten hintoja kauhistuneena ja päättänyt, että ainakin toistaiseksi odotellaan.
Kierrän ympyrää
Vuosi on taas pyörähtänyt siihen kohtaan että ensi vuoden työkalentereiden tilaaminen on ajankohtaista. Se pirun kalenteri...
Lapsettomuuden myötä kalententerista on tullut toiseksi paras kaveri. Ennen sitä seurattiin kuukautiskiertoa, nyt seurataan ovulaatiopäivää toivoen parasta, seuraavaksi pettymys kuukautisten alkuu neljä viikkoa, kuusi viikkoa kilppari verikokeet ja siitä viikko läärin soittoaika verikokeiden tuloksista. Huoh! Tätä periodia on menty nyt vuosi. Joka kerta pettymys, aina ne kuukautiset alkavat ajallaan ja verikokeiden tulokset on vielä kaukana ihanteesta.
Tässä kierrossa voin olla tyytyväinen, että pitkästä aikaa ovuloin, koska ilmeisesti kilpparin vajaatoiminnan takia muutama on jäänyt väliin. Mutta kuten odottaa voi, alkoi viime kuukautiset selkäkipuineen ihan ajallaan. No seuraava etappi 21.10 verikokeet, jokohan oltaisiin lähempänä ihannearvoja.
Kun kalenteri täyttyy ja vuosi lähennee loppuaan voin taas ilmeisesti todeta että perheeseemme ei tänäkään vuonna tule lisäystä.
Lapsettomuuden myötä kalententerista on tullut toiseksi paras kaveri. Ennen sitä seurattiin kuukautiskiertoa, nyt seurataan ovulaatiopäivää toivoen parasta, seuraavaksi pettymys kuukautisten alkuu neljä viikkoa, kuusi viikkoa kilppari verikokeet ja siitä viikko läärin soittoaika verikokeiden tuloksista. Huoh! Tätä periodia on menty nyt vuosi. Joka kerta pettymys, aina ne kuukautiset alkavat ajallaan ja verikokeiden tulokset on vielä kaukana ihanteesta.
Tässä kierrossa voin olla tyytyväinen, että pitkästä aikaa ovuloin, koska ilmeisesti kilpparin vajaatoiminnan takia muutama on jäänyt väliin. Mutta kuten odottaa voi, alkoi viime kuukautiset selkäkipuineen ihan ajallaan. No seuraava etappi 21.10 verikokeet, jokohan oltaisiin lähempänä ihannearvoja.
Kun kalenteri täyttyy ja vuosi lähennee loppuaan voin taas ilmeisesti todeta että perheeseemme ei tänäkään vuonna tule lisäystä.
tiistai 16. syyskuuta 2014
Arjen aherrusta
Se on loma takana ja aika aloittaa taas arkinen aherrus.
Viime viikko oli pitkästä aikaa aivan mahtava loma, vaikka lomailua varjosti kotona tapahtuva remontti ja sen tuoma kaaos, päätimme mieheni kanssa ottaa ilon irti muutaman päivän mökki lomasta. Niinpä kolmen päivän aikana ehdittiin, harrastaa keilailua, ratsastusta, patikointia ja mies golfasi koko rahan edestä.
Aivan mahtava reissu ja voin sanoa eipä juuri ajateltu koti ja työ asioita.
Paras uutinen kuitenkin tuli perjantaina kun sain odotetun puhelun viime verikokeiden tuloksista. Olin jo osannut asennoitua, että tulokset eivät voi olla mitään hyviä koska viime vuosi on ollut pelkkiä huonoja uutisia täynnä. Mutta kuinka kävikään kilpirauhasarvoni ovat normaaleissa rajoissa, eli suomeksi - raskaaksi tuleminen on nyt mahdollista.
Vaikka veriarvot ovat nyt kohillaan, varmistellaan vielä ja kuuden viikon päästä otetaan taas lisää kokeita ja selvitetään varmuuden vuoksi vielä punasolujen tilanne, koska olen saanut viime aikoina huomattavan määrän mustelmia. Toivottavasti kuitenkin nyt oltaisiin puhtailla vesillä kilpparin suhteen ja jatkossa saisimme lisää hyvioä uutisia.
Viime viikko oli pitkästä aikaa aivan mahtava loma, vaikka lomailua varjosti kotona tapahtuva remontti ja sen tuoma kaaos, päätimme mieheni kanssa ottaa ilon irti muutaman päivän mökki lomasta. Niinpä kolmen päivän aikana ehdittiin, harrastaa keilailua, ratsastusta, patikointia ja mies golfasi koko rahan edestä.
Aivan mahtava reissu ja voin sanoa eipä juuri ajateltu koti ja työ asioita.
Paras uutinen kuitenkin tuli perjantaina kun sain odotetun puhelun viime verikokeiden tuloksista. Olin jo osannut asennoitua, että tulokset eivät voi olla mitään hyviä koska viime vuosi on ollut pelkkiä huonoja uutisia täynnä. Mutta kuinka kävikään kilpirauhasarvoni ovat normaaleissa rajoissa, eli suomeksi - raskaaksi tuleminen on nyt mahdollista.
Vaikka veriarvot ovat nyt kohillaan, varmistellaan vielä ja kuuden viikon päästä otetaan taas lisää kokeita ja selvitetään varmuuden vuoksi vielä punasolujen tilanne, koska olen saanut viime aikoina huomattavan määrän mustelmia. Toivottavasti kuitenkin nyt oltaisiin puhtailla vesillä kilpparin suhteen ja jatkossa saisimme lisää hyvioä uutisia.
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Jotain muuta ajateltavaa
On ihanaa kun välillä on saanut täyttää ajatuksen muilla suunnitelmilla, maanantaina nimittäin alkaa kotona lattianvaihto projekti. Eli viime viikot on suunniteltu uusia värejä ja etsitty oikean värisiä lattialaattoja ja laminaattia. No nyt kaikki tarvittava on hankittu ja maanataina projekti pyörähtää tältä osin käyntiin.
Tämä tietää sitä että pääsemme mieheni kanssa pitkästä aikaa kahdestaan lomailemaan. Tai no tietenkin perheemme karvainenkin osallistuu, mutta pääsemme pitkästä aikaa viettämän laatuaikaa ihan vain kahden. Luvassa onkin keilausta, patikointia, golfia, ratsastusta ja tietenkin rentoutumista. Voi tätä on odotettu.
Niin ja mitä kuuluu terveysrintamalle, niveltulehdukset on toistaiseksi saatu rahoittumaan ja nyt näyttää lupaavalta että tilanne rauhoittui kahden nivelpistoksen jälkeen. Kilpirauhasten osalta perjantaina olisi luvassa kontrolli verikoe josta nähdään onko arvot saatu uudella lääkeannostuksella lähemmäksi normaalia.
Viime viikot ovat olleet taistelua epätoivon ja pelon vallassa, kunnes lopulta päätin että nyt on aika nauttia tulevasta lomasta ja katsotaan sitten seuraavien verikokeiden jälkeen miltä kaikki näyttää ja tressataan vasta sitten kun on sterrassattavaa.
Tai no ehkä tässä voi päreitä hieman poltella tulevan remontin tiimoilta.
Tämä tietää sitä että pääsemme mieheni kanssa pitkästä aikaa kahdestaan lomailemaan. Tai no tietenkin perheemme karvainenkin osallistuu, mutta pääsemme pitkästä aikaa viettämän laatuaikaa ihan vain kahden. Luvassa onkin keilausta, patikointia, golfia, ratsastusta ja tietenkin rentoutumista. Voi tätä on odotettu.
Niin ja mitä kuuluu terveysrintamalle, niveltulehdukset on toistaiseksi saatu rahoittumaan ja nyt näyttää lupaavalta että tilanne rauhoittui kahden nivelpistoksen jälkeen. Kilpirauhasten osalta perjantaina olisi luvassa kontrolli verikoe josta nähdään onko arvot saatu uudella lääkeannostuksella lähemmäksi normaalia.
Viime viikot ovat olleet taistelua epätoivon ja pelon vallassa, kunnes lopulta päätin että nyt on aika nauttia tulevasta lomasta ja katsotaan sitten seuraavien verikokeiden jälkeen miltä kaikki näyttää ja tressataan vasta sitten kun on sterrassattavaa.
Tai no ehkä tässä voi päreitä hieman poltella tulevan remontin tiimoilta.
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Paistaako aurinko risukasaan
Pää täynnä ajatuksia ja mieli sekaisin on viime viikkojen tunnelmaa.
Tänään aloitettiin työpäivä lääkärillä, ja pahoin pelkäsin että nyt alkaa tiukka keskustelu reumalääkkeiden aloittamisesta. Olen koko raskaustoiveiden ajan pitäytynyt vahvojen lääkkeiden käytöstä, mutta nyt pahoin pelkään että joudun periaatteistani luopumaan.
Huh, onneksi lääkäri oli ymmärsi näkökantani asian suhteen, joten yritetään vielä rauhoitella polven niveltulehdusta tulehduskipulääkkeillä ja kortisonilla. Viime viikolla otettiin jo 20ml vettä polvesta ja kun se ei auttanut niin tänään oli marssittava uudestaan tohtorin pakeille. Saaliina hevoskuuri erilaisia tulehduskipulääkkeitä ja jos tämä ei tehoa on viikon päästä luvassa lisää kortisonia.
Osasinkin jo odottaa että kun aikaa kuluu ja olen ilman reumalääkkeitä jossain vaiheessa reuma ilmoittelee itsestään, mutta kuitenkin oireiden alkaminen tuli täysin yllätyksen. Ja epätoivo on suunnaton, olisin kuvitellut että meidän perhe olisi jo tässä vaiheessa kasvanut yhdellä vauvalla. Mutta kaiken tämän epäonnen jälkeen, piti tämänkin ongelman vielä tulla sotkemaan suunnitelmia.
Herää epätoivo, yrittääkö joku kertoa meille jotain. Mutta minähän en luovuta, vielä kaksi viikkoa verikokeisiin ja saan vihdoin tietää onko kilpirauhaslääkityksen uusi annostus tehonnut.
Tänään aloitettiin työpäivä lääkärillä, ja pahoin pelkäsin että nyt alkaa tiukka keskustelu reumalääkkeiden aloittamisesta. Olen koko raskaustoiveiden ajan pitäytynyt vahvojen lääkkeiden käytöstä, mutta nyt pahoin pelkään että joudun periaatteistani luopumaan.
Huh, onneksi lääkäri oli ymmärsi näkökantani asian suhteen, joten yritetään vielä rauhoitella polven niveltulehdusta tulehduskipulääkkeillä ja kortisonilla. Viime viikolla otettiin jo 20ml vettä polvesta ja kun se ei auttanut niin tänään oli marssittava uudestaan tohtorin pakeille. Saaliina hevoskuuri erilaisia tulehduskipulääkkeitä ja jos tämä ei tehoa on viikon päästä luvassa lisää kortisonia.
Osasinkin jo odottaa että kun aikaa kuluu ja olen ilman reumalääkkeitä jossain vaiheessa reuma ilmoittelee itsestään, mutta kuitenkin oireiden alkaminen tuli täysin yllätyksen. Ja epätoivo on suunnaton, olisin kuvitellut että meidän perhe olisi jo tässä vaiheessa kasvanut yhdellä vauvalla. Mutta kaiken tämän epäonnen jälkeen, piti tämänkin ongelman vielä tulla sotkemaan suunnitelmia.
Herää epätoivo, yrittääkö joku kertoa meille jotain. Mutta minähän en luovuta, vielä kaksi viikkoa verikokeisiin ja saan vihdoin tietää onko kilpirauhaslääkityksen uusi annostus tehonnut.
maanantai 18. elokuuta 2014
Voin nauraa koska itkeminen ei auta
Moni tuttava on ihmetellyt kuinka voin nauraa asioille...
Voin nauraa koska itkeminen ei auta.
Hulluksihan tässä olisi tullut jos joka ikinen takapakki saisi kyynelkanavat vuotamaan ja elämän romahtamaan tukipalkeilta. (tätä siis saisi tapahtua joka toinen päivä). Jotenkin elämä vain opettaa olemaan vahva ja ajattelemaan että asiat voisivat olla vieläkin huonommin.
Facebookissa oli taannoin positiivisuushaaste, ajatuksena mitä mainioin. Ajattele jos voisit joka päivästä nostaa jonkun asian mikä on saanut sinut hyvälle tuulelle. Tänään se voisi olla kampaaja joka sai minut nauramaan.
tai PistePiste"Maailma on tässä"
Voin nauraa koska itkeminen ei auta.
Hulluksihan tässä olisi tullut jos joka ikinen takapakki saisi kyynelkanavat vuotamaan ja elämän romahtamaan tukipalkeilta. (tätä siis saisi tapahtua joka toinen päivä). Jotenkin elämä vain opettaa olemaan vahva ja ajattelemaan että asiat voisivat olla vieläkin huonommin.
Facebookissa oli taannoin positiivisuushaaste, ajatuksena mitä mainioin. Ajattele jos voisit joka päivästä nostaa jonkun asian mikä on saanut sinut hyvälle tuulelle. Tänään se voisi olla kampaaja joka sai minut nauramaan.
tai PistePiste"Maailma on tässä"
pettymys
Osasin jo odottaa viime verikokeiden tulosta, että ei ne veriarvot näin helposti voi normalisoitua, mutta silti sitä toivoi.
ja itkuhan siitä tuli, veriarvot on vielä hurjasti alitoiminnan puolella. Kilpirausten TSH.n pitäisi olla alle viisi, kun minulla huidellaan huimassa 34.4, no nyt sitten lääkeannosta nostettu huimasti ja odotellaan kuusi viikkoa seuraavia verikokeita.
Lopullinen herätys todellisuuteen oli lääkärin lähettämä epigriisi, RASKAUS EI OLE SUOSITELTAVAA.
odottamista
Nyt kun on blogi historian osalta ajantasalla, voidaan siirtyä tähän päivään.
Jodihoito on taakse jäänyttä ja hoito on toiminut odotetusti, eli kilpirauhasten toiminta on hidastunut vajaatoiminnan puolelle. Jota on nyt kuusi viikkoa hoidettu Tyroxinilla.
Maanataina otetuista verikokeista pitäisi vihdoin selvitä onko hormoonitaso ja onko Tyroxin annostunus oikea, onneksi tulokset saa jo ensi viikolla.
Nyt kun saan vielä kilpirauhasen Tyroxin tason normaalille tasolle, on raskauden haaveileminen taas ajankohtaista.
Historiaa, osa2
Menneiden penkominen on joskus hauskaa ja jännittävää. Kun miettii kuinka paljon on tapahtunut, ei voi uskoa että kaikki tuon voinut tapahtua minulle...
No jatketaan , eli kesä-alkusyksy 2013. Kävin normaalilla reumaan liittyvällä lääkärikäynnillä ja kuten monta kertaa aikaisemminkkin oli lääkärini vaihtunut, hän määrää minulle kilpirauhaskokeet. Näistä tuloksista en kuule mitään, joten ajattelin että kaikki on varmasti kunnossa kuten aina ennenkin (koska olen erittäin hoikka, määrättiin kilpirauhaskokeet, aina kun tapasin uuden lääkärin). Ja saan tulokset seuraavan käynnin yhteydessä.
On melkein vuosi ja en edelleenkään ole raskaana, joten olen yhteydessä neuvolaan, saan kuulla että voisi olla mahdollista että pääsisimme alle vuoden yrittämisen jälkeen lapsettomuusklinikalle. Nevolan hoitaja lupasi selvittää asiaa ja soittaa minulle kun on keskustellut lääkärin kanssa aiheesta. Tästä ei menekkään kuin vajaa tunti kun saan odotetun puhelun. Neuvolan lääkäri on huomannut aikaisemmissa verikokeissa jotain ja saan käskyn olla välittömästi yhteydessä reumapolille. Tästä alkaa hermoja piinaava puhelinsoittelu ja asioiden selvittely.
Lopulta tuomio on liian korkeat kilpirauhasarvot ja hoitojen siirto keskussairaalan sisätautipolille. En edes viitsi kirjoittaa tähän mitä kaikkea tämän puhelun jälkeen on tapahtunut, koska kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä. Mutta lopullinen diagnoosi jonka sain joululahjaksi on kilpirauhasen liikatoiminta ja Basedowintauti. Erilaisten lääkeannosten jälkeenkään veriarvoja ei saatu kuntoon, joten lopulta tammikuussa 2014 päädyin järeämpiin hoitoihin, koska lääkehoitojen aikana en saanut tulla raskaaksi ja mitään varmuutta hoidon tehosta ei ollut, joten alkuvuodesta sain radiojodi annoksen, mikä lamaannuttaa kilpirauhasen toimintaa. Tämä myös tiesi neljän kuukauden selipaattia kotona.
Radiojodi hoidon ja suoja-ajan päättymisen odottaminen on ollut yhtä kidutusta, aika voi todellakin madella....
Mutta onneksi tämä alkaa olemaan nyt kunnialla taakse jäänyttä
älä stressaa...
Muista, älä stressaa lapsen hankintaa. helpommin sanottu kuin tehty, tämän on varmaan kaikki vastaavassa tilanteessa olleet ovat huomanneet.
Miksi ei voisi olla nappia millä vain kääntäisi ajatukset muualle. Ei, kaupat ovat täynnä vauvamahoja ja kuinkas ollakkaan, kun päätät kaupassa oikaista oikealle osastolle päädyt keskelle sinisiä ja vaaleanpunaisia vauvanvaatteita pursuavalle osastolle. Ja kun tästä on päästy odottaa kotona kutsu perhejuhliin. Itku tulee vähemmästäkin.
Olen jo useaan otteeseen miettinyt onko stressin välttämisestä muistuttaminen, joku uusi kidutusmuoto sairaaloissa ja nettipalstoilla. Se ei vaan onnistu.
Olenkin sujuvasti jättänyt kaikki ihanat juhlat ja uusiin vauvoihin tutustumiset väliin toistaiseksi, tuntuu vain että mittari tulee näiden ihanien perheuutisten osalta jo töissä täyteen (ja sille kun et voi mitään) niin jätetään kotikenttä sentään vielä tyhjäksi.
Lapsettomuus on tabu, siitä ei puhuta, eikä kerrota kenellekään. Kuitenkin olisi ihana jos voisi puhua jollekin asiasta. Tämän takia varmaan Internet on pullollaan lapsettomuus blogeja, joista onneksi suurin osa päättyy onnellisesti. Internet on helppo tapa purkaa tunteitaan nimettömänä ja löytää ihmiset jotka ymmärtävät toisiaan.
siis kanssasisaret ei kuin blogeja kirjoittelemaan ja stressaamaan, mutta stressiä vain kohtuudella.
Alku historiaa osa1
Pengotaan hieman historiaa
Kun asiaa oli mielessä pohdittu oli aika selvittää hieman terveyspuolta, eli soittorinki sairaalaan ja selvittämään miten reuman kanssa edetään. Koska terveydentilani reuman suhteen on ollut hyvin rauhallinen ja mitään isompia niveltulehduksia ei ole ollut sitten lapsuuden, päädyin lopettamaan reumalääkityksen heti.
Ehkäisyä emme lopettaneet heti vain pyörittelimme ajatusta vielä monta kuukautta, olemmeko todellakin valmiita. Ehkäisyn lopettaisen siirtäminen oli myös harkittua, koska halusin että reumalääkityksen jämät poistuvat elimistöstäni. Näin mentiin vuosi. Kun aika oli kypsä jätin myös ehkäisyn pois , joten vauva olisi tervetullut perheeseemme.
Olin myös neuvolaan yhteydessä jo hyvissäajoin, ja hyvä niin koska olen saanut sieltä paljon tukea ja neuvoja raskauden suunnitteluun. onneksi asun pienellä paikkakunnalla, joten neuvolan "puhelintuki" on helposti käytettävissä.
Näillä eväillä mentiin melkein vuosi eteenpäin
Kuinka tähän on päädytty
Olen sairastanut pienestä pitäen lasten nivelreumaa, joka vaikuttaa nivelten toimivuuteen. Olin varhain päättänyt että minä en koskaan tule hankkimaan lapsia koska en halua, että lapseni joutuisi kärsimään kovia hoitoja, joita olen itse joutunut käymään läpi 80-luvun loppupuolella. Sekä riski siitä että itse tulisin raskauden myötä huonompaan kuntoon huolestutti ja huolestuttaa tietenkin vieläkin.
Kuitenkin aika vieri ja ikää tulee lisää, herää ajatus "Kuka meistä huolehtii kun vanhenemme?".
Kun tämä pieni ajatus on heitetty ilmoille ei se ole jättänyt rauhaan, mitä jos meidän perheeseenkin tulee ihmisvauva. Ajatus saa hymyn hiipimään kasvoille.
Tästä se sitten alkoi reilu kaksi vuotta sitten...
Aloitetaan tarina
Olen onnellisesti naimisissa vai olenko? Kotoa puuttuu jotain on puuttunut jo muutaman vuoden. Voisi sanoa että olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on rakastava aviomies, omakotitalo, vakituinen työ ja koira, kuitenkin se 2,5 puuttuu. Eli se mystinen nyytti joka puklaa ja valvottaa, sekä aiheuttaa harmaita hiuksia. Tämä blogin tarkoitus on olla keino jolla voin purkaa tuntemuksiani, ilman että joku huokailee ja on sympaattinen. Ja ehkä joku voi kokea saavansa tästä jotain.
Tilaa:
Kommentit (Atom)