Itku meinasi tulla tänään kun ensimmäiset joulukortit tupsahtivat postilaatikosta, voi miksi...
On tietenkin mukavaa, että joku vielä kortteja viitsii edes lähettää, mutta miksi pitää lähettää kortteja niistä perheen pienimmistä juuri meille. Postin joukossa pilkisti kortti mieheni serkun esikoisesta, joka ilmeisesti on nyt noin kuukauden vanha. Oli kuin olisi saanut iskun suoraan palleaan.
Katsoin joulukortit pikaisesti läpi ja nyt pino kortteja lojuu keittiönpöydällä kuvat väärinpäin, voi miksi... olen toisaalta onnellinen ja toisaalta niin pirun kateellinen ja katkera.
Toivottavasti tänä vuonna posti jakaisi joulukortit tehokkaasti muutamassa päivässä tai toivottavasti kukaan muu ei ole keksinyt lähettää meille hienoja perhepotretteja.
Kuinkahan monta purkausta vielä ennen joulua on luvassa.
tiistai 16. joulukuuta 2014
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Hiljaiseloa
Blogi ei ole päivittynyt pitkään aikaan, kiitos työkiireiden. Tai no ehkä totuus on että olen halunnut hetkeksi unohtaa, Joulu lähestyy.
On vaikea piristää itseään kun talvi antaa odottaa itseään ja kaikki päivät tuntuvat tasaisen paksua ja harmailta. syksy on töidenkin kanssa kiivasta aikaa, eikä oma mielen harmaus tunnu parantavan tilannetta yhtään. Sataisi edes lunta, tulisi valkeutta harmauteen.
Tästä joulusta on tulossa erityinen, vietämme todennäköisimmin viimeistä Joulua omassa ensimmäisessä omakotitalossamme. Tunne että tässä paikassa on neljässä vuodessa tapahtunut paljon rakkautta ja paljon asioita joita harva pariskunta kokee koskaan avioliittonsa aikana, tämä talo on vahvistanut meitä ja tehnyt liitostamme vahvemman, nyt on kuitenkin tullut aika luopua ja ottaa seuraava askel. Joten laitoimme talomme viimein myyntiin, olemme jo vuoden pyritelleet ajatusta mielessämme, mutta lopullinen päätös syntyi vihdoin viime lauantaina ja tiistaina myyntisopimus oli allekirjoitettu. Myyntisopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, tunne kotona on ollut odottava ja helpottunut. Tunne siitä että saamme seuraavaksi suunnitella jotain aivan uutta.
Mutta mitä kuuluu muuten, voin kertoa ei mitään. Koska lopetin e-pillereiden käytön kesken kierron, joudun nyt odottamaan kierron tasaantumista, eli mahdollisesti seuraavasta kierrosta voisimme taas yrittää. Joudun siis toteamaan taas yksi vuosi lapsettomana takana.
On vaikea piristää itseään kun talvi antaa odottaa itseään ja kaikki päivät tuntuvat tasaisen paksua ja harmailta. syksy on töidenkin kanssa kiivasta aikaa, eikä oma mielen harmaus tunnu parantavan tilannetta yhtään. Sataisi edes lunta, tulisi valkeutta harmauteen.
Tästä joulusta on tulossa erityinen, vietämme todennäköisimmin viimeistä Joulua omassa ensimmäisessä omakotitalossamme. Tunne että tässä paikassa on neljässä vuodessa tapahtunut paljon rakkautta ja paljon asioita joita harva pariskunta kokee koskaan avioliittonsa aikana, tämä talo on vahvistanut meitä ja tehnyt liitostamme vahvemman, nyt on kuitenkin tullut aika luopua ja ottaa seuraava askel. Joten laitoimme talomme viimein myyntiin, olemme jo vuoden pyritelleet ajatusta mielessämme, mutta lopullinen päätös syntyi vihdoin viime lauantaina ja tiistaina myyntisopimus oli allekirjoitettu. Myyntisopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, tunne kotona on ollut odottava ja helpottunut. Tunne siitä että saamme seuraavaksi suunnitella jotain aivan uutta.
Mutta mitä kuuluu muuten, voin kertoa ei mitään. Koska lopetin e-pillereiden käytön kesken kierron, joudun nyt odottamaan kierron tasaantumista, eli mahdollisesti seuraavasta kierrosta voisimme taas yrittää. Joudun siis toteamaan taas yksi vuosi lapsettomana takana.
Tilaa:
Kommentit (Atom)