Itku meinasi tulla tänään kun ensimmäiset joulukortit tupsahtivat postilaatikosta, voi miksi...
On tietenkin mukavaa, että joku vielä kortteja viitsii edes lähettää, mutta miksi pitää lähettää kortteja niistä perheen pienimmistä juuri meille. Postin joukossa pilkisti kortti mieheni serkun esikoisesta, joka ilmeisesti on nyt noin kuukauden vanha. Oli kuin olisi saanut iskun suoraan palleaan.
Katsoin joulukortit pikaisesti läpi ja nyt pino kortteja lojuu keittiönpöydällä kuvat väärinpäin, voi miksi... olen toisaalta onnellinen ja toisaalta niin pirun kateellinen ja katkera.
Toivottavasti tänä vuonna posti jakaisi joulukortit tehokkaasti muutamassa päivässä tai toivottavasti kukaan muu ei ole keksinyt lähettää meille hienoja perhepotretteja.
Kuinkahan monta purkausta vielä ennen joulua on luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti