Posti toi vihdoin tällä viikolla reseptin Femarn:n hormonilääkkeestä. Nyt on ajatukset ravanneet hurjaa vauhtia eri suuntin, mitä jos hormooni ei auta tai saan hirveitä sivuoireita, tai mitä jos se toimiikin.
Jotenkin ajatus siitä että kolme vuotta reippaasti on takana ja nyt vasta saisimme kolmeksi kuukaudeksi apuja ja jos se ei nyt sitten toimikkaan niin tämä olisi sitten tässä. Olisimme lopulta tilastoissa lapsettomia....
Hmm.. tottakai sitä tuntuu turvallisemmalta olla yrittämättä ja toivoa että josko kuitenkin onnistumme luomusti. Ajatus hormonihoidosta tuntuu luovuttamiselta ja asian siirtämistä ns. Saattohoito asteelle. Kestäisinkö kuitenkaan ajatusta että tämä oli tässä ja mitäs haaveilitte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti