Asia mitä varmasti kaikki lasta yrittävät miettivät, mitä jos emme onnistu.
Kuinka selviämme tästä eteenpäin, ajatus/toive lapsiperheen arjesta on iskeytynyt syvälle ja nyt kun asia ei toteudu tuntuu että edessä on todella syvä kuilu, miten tästä eteenpäin? Olen itse huomannut entistä enemmän miettivän lapsettomuutta ja surrut tätä aikaa kuten varmasti miehenikin. Tuntuu että yksi aikakausi on päättymässä ja olisi aika ottaa askel toiseen suuntaan, mutta mikä se suunta on ja tehdäänkö se vielä yhdessä.
Joka tapauksessa meidän perheen lisääntyminen on tullut tiensä päähän, lopetamme yrittämisen. Kaikki nämä vuodet ovat olleet liian raskaita niin henkisesti ja fyysisesti, olen itse ainakin hyvin väsynyt ikuiseen päivien laskemiseen ja joka kuukausi tulevaan pettymykseen. Kolme ja puoli vuotta takana, käyty lähellä kuolemaa ja mitä saimme palkaksi.... ei mitään.
No oliko tämä matka turha, ei, opimme toisistamme valtavasti uusia asioita ja opimme arvostamaan toisiamme uudella tavalla. Toki olemme pettyneitä ja mietimme kuinka jatkamme tästä eteenpäin. On kuitenkin aika unohtaa ja katsoa eteenpäin.
Kompastuin, mutta nousin ylös entistä arvokkaampana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti