Tiedän ei pitäisi edes ajatella koko asiaa..
Nyt olisi menossa kp10 ja ensimmäinen kierto johon olen käyttänyt hormoneja. Torstaina olisi ensimmäinen ultra, missä tarkistetaan onko munasolut kehittyneet toivotulla tavalla. Mietin jo kierron alusta asti aloitanko koko hormonilääkitystä tähän kiertoon, mutta ajattelin että jos tätä nyt on kolme vuotta odotettu että sain edes jonkinlaista apua, niin miksi siirtäisin tätä nyt oman hermoiluni takia.
Ehkä tämä ei ollut kaikista paras ajoitus lääkityksellä, mutta kun ajattelee tuleeko myöhemmin yhtään sen parempia hetkiä? töissä on aina kiire, pinna kiristyy välillä milloin mistäkin ja lapsettomuus ei ole yhtään piristävämpää missään muussakaan hetkessä, vaikka voin toki myöntää että tällä hetkellä töissä on Super raskasta.
Olen todella kiitollinen, että olen saanut ehkä maailman ymmärtäväisimmän esimiehen itselleni ja olen pystynyt hänelle kertomaan lapsettomuudesta. No ehkä suurin helpotus asian kertomisessa on että esimieheni on nainen joten kertominen on ollut suhteellisen helppoa. Kuitenkin se että töissä on joku joka ymmärtää minkälaisten tunteiden kanssa painiskelen, helpottaa töissä oloa kummasti ja olen jopa saanut hieman kevennettyä työtaakkaa.
Mutta ne hormonit. Lääkäri varoitteli että lääkkeistä voi tulla sivuvaikutuksena vaihdevuosi oireita muutaman päivän aikana, mutta ne ovat ohimeneviä. Olen odottanut hikoilua, päänsärkyä ja kiukkukohtauksia, mutta niitä ei vain ole kuulunut. Ehkä siis en saa sivuoireita, oikeastaan ainoa "oire" itä havaitsin ehkä voin kp5 oli toispuoleinen alavatsa kipu ja alaselkä kivut, mutta ei muuta.
Suurin pelko tällä hetkellä onkin, mitä jos tämä ei nyt sitten toimikkaan, mitä sitten???
Onneksi saan olla tämän viikon lomalla mieheni kanssa, joten tähän kiertoon ei ole luvassa lisästressiä ultran lisäksi. Ja ehkä se todellinen hermoilu alkaa vasta kun seuraavat vuotopäivät ovat lähepänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti