Menneiden penkominen on joskus hauskaa ja jännittävää. Kun miettii kuinka paljon on tapahtunut, ei voi uskoa että kaikki tuon voinut tapahtua minulle...
No jatketaan , eli kesä-alkusyksy 2013. Kävin normaalilla reumaan liittyvällä lääkärikäynnillä ja kuten monta kertaa aikaisemminkkin oli lääkärini vaihtunut, hän määrää minulle kilpirauhaskokeet. Näistä tuloksista en kuule mitään, joten ajattelin että kaikki on varmasti kunnossa kuten aina ennenkin (koska olen erittäin hoikka, määrättiin kilpirauhaskokeet, aina kun tapasin uuden lääkärin). Ja saan tulokset seuraavan käynnin yhteydessä.
On melkein vuosi ja en edelleenkään ole raskaana, joten olen yhteydessä neuvolaan, saan kuulla että voisi olla mahdollista että pääsisimme alle vuoden yrittämisen jälkeen lapsettomuusklinikalle. Nevolan hoitaja lupasi selvittää asiaa ja soittaa minulle kun on keskustellut lääkärin kanssa aiheesta. Tästä ei menekkään kuin vajaa tunti kun saan odotetun puhelun. Neuvolan lääkäri on huomannut aikaisemmissa verikokeissa jotain ja saan käskyn olla välittömästi yhteydessä reumapolille. Tästä alkaa hermoja piinaava puhelinsoittelu ja asioiden selvittely.
Lopulta tuomio on liian korkeat kilpirauhasarvot ja hoitojen siirto keskussairaalan sisätautipolille. En edes viitsi kirjoittaa tähän mitä kaikkea tämän puhelun jälkeen on tapahtunut, koska kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä. Mutta lopullinen diagnoosi jonka sain joululahjaksi on kilpirauhasen liikatoiminta ja Basedowintauti. Erilaisten lääkeannosten jälkeenkään veriarvoja ei saatu kuntoon, joten lopulta tammikuussa 2014 päädyin järeämpiin hoitoihin, koska lääkehoitojen aikana en saanut tulla raskaaksi ja mitään varmuutta hoidon tehosta ei ollut, joten alkuvuodesta sain radiojodi annoksen, mikä lamaannuttaa kilpirauhasen toimintaa. Tämä myös tiesi neljän kuukauden selipaattia kotona.
Radiojodi hoidon ja suoja-ajan päättymisen odottaminen on ollut yhtä kidutusta, aika voi todellakin madella....
Mutta onneksi tämä alkaa olemaan nyt kunnialla taakse jäänyttä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti