Pää täynnä ajatuksia ja mieli sekaisin on viime viikkojen tunnelmaa.
Tänään aloitettiin työpäivä lääkärillä, ja pahoin pelkäsin että nyt alkaa tiukka keskustelu reumalääkkeiden aloittamisesta. Olen koko raskaustoiveiden ajan pitäytynyt vahvojen lääkkeiden käytöstä, mutta nyt pahoin pelkään että joudun periaatteistani luopumaan.
Huh, onneksi lääkäri oli ymmärsi näkökantani asian suhteen, joten yritetään vielä rauhoitella polven niveltulehdusta tulehduskipulääkkeillä ja kortisonilla. Viime viikolla otettiin jo 20ml vettä polvesta ja kun se ei auttanut niin tänään oli marssittava uudestaan tohtorin pakeille. Saaliina hevoskuuri erilaisia tulehduskipulääkkeitä ja jos tämä ei tehoa on viikon päästä luvassa lisää kortisonia.
Osasinkin jo odottaa että kun aikaa kuluu ja olen ilman reumalääkkeitä jossain vaiheessa reuma ilmoittelee itsestään, mutta kuitenkin oireiden alkaminen tuli täysin yllätyksen. Ja epätoivo on suunnaton, olisin kuvitellut että meidän perhe olisi jo tässä vaiheessa kasvanut yhdellä vauvalla. Mutta kaiken tämän epäonnen jälkeen, piti tämänkin ongelman vielä tulla sotkemaan suunnitelmia.
Herää epätoivo, yrittääkö joku kertoa meille jotain. Mutta minähän en luovuta, vielä kaksi viikkoa verikokeisiin ja saan vihdoin tietää onko kilpirauhaslääkityksen uusi annostus tehonnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti